Kesä meni, mitä jäi?

Yksi asia jäi kaivelemaan. En päässyt vaellukselle. Mutta tätä omituista poikkeustilaa pehmensi se, että sain reissata perheeni kanssa enemmän kuin koskaan. Kulunut kesä oli melkoista haipakkaa, ja vapaa-ajan viettoon ei juuri luppopäiviä tullut. Ja vaikka jalat ja mieli vetää koko ajan tuntureille, oli tämä kesä myös poikkeuksellisen hieno. Uusien vaelluskamppeiden sijaan investoin vanhaan asuntovaunuun, jotta lapinmatkailu lasten ja koiran kanssa olisi mukavampaa, kaikkien osapuolien mielestä ;-)

Lumo osaa nauttia karavaanarin elämästä.

Saldoksi saatiin siis pari reissua Leville Kittilään, Kilpisjärven maisemat, Jäämeren ihmettelyä Norjassa, kauniita kesäisiä öitä lähiseudulla ja monen monta päiväretkeä luonnon helmaan.

Vuonon rannalla.

Kulunut kesä on ollut melko poikkeuksellinen monessakin mielessä. Helteisiä päiviä ei  montaakaan ollut ja mielessä kävi useampaan otteeseen ilmastonmuutoksen vaikutukset. Tuntuu jotenkin kääntyvän tämä Etelä-Pohjanmaan ilmasto brittiläiseen suuntaan, sateisia kesiä ja lumettomia talvia.

Sen sijaan Kittilässä hikoilimme kesäkuun helteessä. Lähtöä edeltävinä päivinä säätiedotusten mukaan Kittilän lämpötilat keikkuivat alle 10 asteessa ja räntäsateestakin varoiteltiin. Mutta kun meidän retkikuntamme pääsi perille, keli muuttui äkisti. Mukaan pakatut untuvatakit, paksut käsineet ja pitkät kalsarit jäivät käyttämättä, kun lämpömittarit näyttivät 27 astetta plussan puolella. Samaan aikaan pohjanmaalla ulkoilutettiin koiraa pipo päässä.

Läskipyöräilyä Levin helteessä.

En siis vaeltanut, mutta retkeilin paljon perheen kanssa. Suunnitelmani eivät toteutuneet mutta odottamattomia onnen hetkiä tipahteli syliin jatkuvalla syötöllä. Kiireinenkin kesä voi rentouttaa mieltä.

Vielä muutama kuva kuluneesta kesästä.

Kesäyön rauhaa Kalajärvellä.

Luontokin juhlii Suomi100 väreissä.

Kittilän kesäilta.

Jäämeren ranta on karu.

Lumo etsii simpukoita.

Malamuutti kalareissulla Kilpisjärvellä.

Sateinen päivä Saanalla.

Nallikarin auringonlasku.

Ajopuita Peräseinäjoella.

Lähiretkeilyssä voi löytää uusia näkymiä.

Miten sinun kesäsi sujui? Saitko sen mitä tavoittelit? Onko sinulla jo uusia suunnitelmia?
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille.

Kahvikuppisi kertoo sinusta paljon.

Minkälainen sinun reissu-kuppisi on? Mitkä ominaisuudet sinulle ovat tärkeitä kahvikuppia valitessa. Mitä jos kuppisi perusteella olisi mahdollista tehdä sinusta jonkinlainen profilointi.

HUOMIO: Juttu sisältää vain kehnoja kuvia, kirjoitusvirheitä ja huonoa huumoria. 
Jos tiedät olevasi tosikko tai äidinkielen opettaja, siirry jollekin muulle sivustolle.

Valitessasi reissuvarusteita, esimerkiksi keitintä, majoitetta, puukkoa tai kahvikuppia, joudut mielessäsi puntaroimaan monia seikkoja jotka vaikuttavat valintaasi. Kun priorisoit ominaisuuksia, paljastat huomaamattasi itsestäsi seikkoja, jotka saattavat kuvastaa mieltymyksiäsi ja persoonaasi laajemmaltikin.

Minulla on monta erilaista majoitetta, monenmoisia teräaseita ja keittimiä jos jonkinlaisia. Kuppejakin on useita joten tämän totaalisen tieteellisen psykologisen profiloinnin perusteella olen skitsofreenikko. Mutta minkäslainen kuppi sinulla on.



PELTIKUPPI: KESTÄVÄ KUIN BETONIPORSAS

Survival-Sulevi valitsee peltikupin. Kamppeita haaliessaan Sulevi keskittyy enimmäkseen kestävyyteen ja monitoimisuuteen. Tämä partiolaistenkin suosima kuppi miellyttää Sulevia erityisesti, koska se kestää ydinlaskeuman, painonsa puolesta (n. 150 g.) sillä voi muiluttaa zombeja maailmanlopun kynnyksellä ja sillä voi suojata sukukalleudet röntgensäteiltä. 

Peltinen mööpeli toimii myös keittoastiana ja sen korvasta voi muotoilla vaikka uistimen. Kun mukana on naamioverkon ja neljä kiloa painavan selviytymispuukon lisäksi tämä kuppi, Sulevi selviytyy haastavista oloista vielä siinäkin vaiheessa kun rotat ja torakat siirtyvät jo autuaammille metsästysmaille.



PAHKAKUKSA: PERINTEISTÄ PIDETÄÄN KIINNI, PERINTEISETI

Erä-Jorman valinta on perinteinen pahkakuksa. Jorma ei sumppia suostu nielemään mistään muista tekeleistä. Kuksa on kulkenut Jorman matkassa jo useamman metsästyskauden ajan ja se on alkanut jo vahvasti tuoksahtaa konjakilta peijaisilta. Jorma sonnustautuu valtion pukutehtaan tuotteisiin läpi vuoden ja tuoksuu aina terva-shamppoolta. 

Jorman rakas kuksa viihtyy mainiosti vihreän city-maasturin takaluukussa SA-KOn patruunalaatikon vieressä. Jorma ei omista retkikeitintä, sillä makkarat paistuvat parhaiten nuotiolla ja ruisleipä vetäistään au´naturel. Kuksan pohja on vuosien saatossa mustunut jo siinä määrin, että sillä voisi tervata kolme paria suksia ja yhden savolaisen soutuveneen.

ISO TERMOSMUKI: KAHVIN AROMISTA PITÄÄ NAUTISKELLA PITKÄÄN

Hifi-Hessu sijoittaa kaikki liikenevät roponsa kylän komeimpiin retkeily-vimpaimiin. Hessu on nautiskelija päästä varpaisiin. Varusteiden painolla tai hinnalla ei ole merkitystä Hessulle, koska hänen mielestään tärkeintä retkeilyssä on totaalisen täyteläisen nautinnon tavoittelu. Hessu ei juo mitään marketti sumppeja. Tämän porukan kookkaimman kupposen sisään ladataan espressokeittimellä kokkailtua Laosista lennätettyä erikois-luomu-todellareilunkaupan-mainionomantunnon kahvia joka on jauhettu juuri lähdön kynnyksellä. 

Hessun teltassa on wi-fi ohjatut valot, 17 eri mittaista kaarta ja kepukkaa, 3,5 eteistä ja ruokailutilat. Teltan pystytys kestää 4,5 tuntia, mutta onneksi kahvi säilyy tämän ajan kuumana kannellisessa termosmukissa. Hessu tilaa lähes kaikki kamppeensa ulkomailta Master-Cardin sallimissa rajoissa, sillä Suomesta näitä ei Hessun palkalla ostella. Hessulla on fotokromaattiset aurinkolasit. Kuoritakkinsa nimeä Hessu ei osaa lausua, mutta se on sävy-sävyyn alushousujen kanssa. Enivei kahvi on ihan hemmetin makoisaa.

KUPILKA: HALPA JA HUOLETON KOTIMAINEN

Perus-Jamppa ottaa asiat varmanpäälle. Ei krumeluureja, ei röyhelöitä, pelkkää sika-nautaa ja keskivertoa. Hän valitsi Kupilkan Kuksa 21:n koska sitä ei tarvitse huoltaa, se on Suomessa tehty, sen paino on kuppien keskitasoa (alle 90 grammaa) eikä Kupilka ole hinnan kiroissa. Kovimmat kikkikset Jamppa saa huomattuaan kuinka monta killinkiä kukkaroon säästyi hyvissä kaupoissa. Jamppa kulkee kohteeseen yhdeksänkymmentäluvun tiisseli-volkkarilla ja muistaa vertailun vuoksi mitä diesel maksoi Muonion SEOlla vuosi sitten elokuun kolmantena päivänä.

Kohdatessaan polulla vastaantulijoita Jamppa kertoo pienen smooltookin jälkeen mihin hintaan hän oli saanut kilowattitunnin viimeisimmässä sähköyhtiöiden kilpailutuksessa. Seuraavaksi Jamppa manaa pakkoruotsia. "Hurrit" on Jampan mielestä hienohelmoja eikä "ne" osaa tehdä mitään oikein. Urheiluliikkeen alennusmyynnistä ostetussa Haglöfsin takissa Jamppa vaikuttaa miltei sporttiselta kaverilta kirmatessaan tuntureilla Fjällravenin rinkka selässään.

(Lue arvosteluni Kupilkan astioista täältä)



TAITTOKUPPI: PIENI, NÄPPÄRÄ JA TODELLA U-L

Kilo-Kalevi on hurahtanut Ultra-Light retkeilyyn jo vuosituhannen alussa jolloin se oli kovinta huutoa. Kalevin varustevalintoja ohjaakin vain ja ainostaan puntarin viisari. Kalevilla on varasto täynnä rinkkoja, reppuja, telttoja, keittimiä, makuupusseja, takkeja yms. retkiroinaa, koska markkinoille puskee jatkuvalla syötöllä entistä kevyempiä kamppeita. Aina pakko ostaa uusi, koska se on kaksi ja puoli grammaa kevyempi kuin edellinen. Kilo-Kalevi on reissannut joskus myös ilman kuppia, mutta koska kattilan metallireuna poltti murukahvia kattilasta ryystäneen Kalen huulet rakoille, hän päätti palata muovikupin käyttäjäksi. Kalevi oli aivan fiiliksissä huomatessaan että uusi muki taittuu kuljetuksen ajaksi puolet pienemmäksi. Koska 26 grammaa painava kuppi on niin pieni, Kalevi voi ostaa nyt uuden 0,2 litraa pienemmän repun.

Maastossa Kalevin tunnistaa liian lyhkäisistä hihoista. Mittaa lyhensi pesukoneen liian lämmin pesuohjelma, koska Kalevi oli leikannut vaatteistaan pesuohjelaput irti niiden turhan painon vuoksi. Tämä taittokuppi on ainut Suomesta löytyvä varuste Kalevin kokoelmissa, koska ulkomailla U-L on valovuosia Suomen edellä. Anemian vaivatessa Kilo-Kalevi syö rautatablettien sijaan titaanitabletteja ja Soda Streamer koneensa hän lataa hiilihappo patruunan sijaan hiilikuitu patruunalla.


OSUI JA UPPOSI. VAI EI?
Löysitkö jutusta oman kuppisi? Löysitkö jutusta itsesi? Oletko Sulevi, Jorma, Hessu, Jamppa vai Kalevi? Kerro ihmeessä kommenteissa kuinka hyvin kuvaukset osuivat.

En yritä myydä sulle mitään, mutta jos kiinnostuit jostakin kupposesta, löydät sen/vastaavan seuraavien linkkien takaa.

Merinovillainen kerrasto ympäri vuoden

Voisi luulla, että villakerrastoa tarvitsee vain talvella. Väärin. Merinovilla on loistava materiaali myös kesällä. Jos tarvitset kerraston joka sopii lähes kaikkiin olosuhteisiin ympäri vuoden, suosittelen sinulle Svalan (aiemmin Finnsvala) merinovillaisia kerrastoja. Olen testannut ja käyttänyt omia villakerrastojani nyt vuoden verran. Elokuussa ne olivat käytössäni Haltin vaelluksella ja pääsiäisenä hiihtelin samoissa maisemissa merinoasuun sonnustautuneena. Lisäksi kerrastoni ovat olleet päälläni lukuisilla lyhemmillä retkillä.

Merinon ominaisuudet tekevät siitä retkeilijän unelmien materiaalin. Lämpöisenä päivänä merino ei tunnu lainkaan hiostavalta niin kuin keinokuituiset kerrastot. Kylmällä kelillä villa lämmittää mukavasti ja johtaa hien pois iholta samoin kuin keinokuitu, muttei kuitenkaan tunnu pysähtyessä vilpoiselta kuten polyester tms. asut. Lämpöisyytensä ja hengittävyytensä lisäksi merinolla on vielä yksi ominaisuus joka puuttuu keinokuituisista ja puuvillaisista asuista. Se ei nimittäin ala haista pidemmässäkään käytössä.

Lounastauolla. Päällä Svala merinopaita Zip-neck.

Merinoa ei voi materiaalina kylliksi ylistää. Se vaan on loistava. Merinon ainoa haitta on sen heikko kestävyys. Jos tuote on täysin merinovillaa, se saattaa kulua puhki melko nopeasti. Mutta jos merinon yhdistää kestävänpään materiaaliin, saa hyödyt molemmista materiaaleista. Mutta voisin nyt kertoa kokemuksiani Svalan kerrastoista joihin olen niin kovasti tykästynyt.

Zip-neck paita, merinohousut ja O-neck paita. Kuvat: Svala.com

PAIDAT

Svalan paitoja minulla on kaksi erilaista. Toisessa on matala kaulus (O-neck) ja toisessa korkea vetoketjullinen kaulus (Zip-neck). Paidat ja housut ovat "Unisex" mallisia.

Molemmissa paidoissa on melko tekninen neulos. Sisäpuoli on kosteutta tehokkaasti siirtävää ja kestävää polypropyleeniä ja neuloksen ulompi puoli on lämpöä sitovaa SuperWash käsiteltyä merinovillaa. Kangas ei ole kaksinkertainen (ei siis kahta erillistä kangasta). Kyseessä on nerokkaasti toteutettu yksi kangas, mutta kaksoisneuloksella. Tällainen neulos tuo esiin merinon kaikki hyvät ominaisuudet doupattuna polypropyleenin tuomalla kulutuskestävyydellä. Hyvä Svala!

Paitojen ominaisuudet ovat muuten samanlaiset, mutta poolokauluksellinen Zip-neck suojaa paremmin kaulaa ja niskaa viileämmissä oloissa.

Kesäreissuilla pidän yleensä mukanani "unipukua" joka on tarkoitettu vain yöpymisiin. Illalla on mukava kiskaista päälle lämmin kuiva kerrasto makuupussiin kömpiessä. Elokuun reissulla totesin etten enää tarvitse erikseen unipukua, sillä kerrastot tuntuivat päivän jotoksen jälkeen aina miellyttäviltä ja hajuttomilta. Niimpä kuljin matalakauluksisella paidalla lämpöisinä päivinä ja korkeampi vetskarikaulus päätyi päälleni viileämpinä ja tuulisempina päivinä. Viileinä aamuina Zip-neck paita ja merinokalsarit olivat mukava valinta.

Aamukahvit viileän yön jälkeen.

Matalakauluksinen paita on ihan perus paita, eikä siitä materiaalin lisäksi ole juuri muuta kerrottavaa. Se on mukava päällä ja saumat ovat taitavasti ommeltu niin, etteivät ne hierrä edes rinkkaa kannettaessa.

Auringossa voi ottaa rennosti. Päällä Svala merinopaita O-neck.

Korkeakauluksinen paita on ehdoton suosikkini. Kaulus on niin tilava ettei se tunnu lainkaan ahdistavalta. Esimerkiksi Craftin poolokauluspaidoissa kaulus on minulle sen verran tiukka, että pian alkaa ahdistaa ja vetskari on pakko kiskoa auki. Monissa paidoissa vetskari myös hankaa kaulaa ja orastavaa parran sänkeä ärsyttäen ihoa. Mutta Svalan paidassa ei. Svalan Zip-neck paidan erikoisuutena on vetoketjua suojaava kiilamainen suikale joka on käytössä tosi mukava. Kun vetskarin avaa, kaulus kasvaa suureksi ja hengittäväksi suojaten silti pahimmalta puhurilta vastatuulessa. En nyt oikein osaa selittää asiaani, mutta kuva puhukoon puolestaan...

Svala Zip-neck kaulus auki.

Kaulus on kaksinkertainen ja näyttää hieman topatulta. Siksi kaulus ei roiku ryhdittömästi vaikka vetskaria pitäisi auki. Tykkään tästä kauluksesta kovasti. Zip-neck sopii hyvin kesäreissuille ja talvireissuille. Talviaikaan villaisen kerrastopaidan päälle riittää tuulelta suojaava Sasta Puuska.

Kesäaikaan Käsivarressa.
Zip-neck toimi loistavasti eikä hikoiluttanut.

Talviaikaan Käsivarressa.
Alla Zip-neck, päällä Windstopper takki Sasta Puuska.

Pidemmilläkin reissuilla Svalan tuotteet pysyivät hajuttomina. Kesällä kuljin pari viikkoa, talvella vajaan viikon. Soijaa pukkas monessa tilanteessa, mutta hikoilusta huolimatta paidat olivat mukavan tuntuiset ja raikkaat. Mahtavaa.

HOUSUT:

Svalan kerrastohousut ovat samaa materiaalia kuin em. paidat. Sisäpuoli vahvaa polypropyleeniä ja ulkopuoli merinovillaa. Svalan pöksyt ovat malliltaan ihan perus housut. Ei turhia krumeluureja. Ne eivät laula ajankuluksi iskelmiä eikä täytä veroilmoitustasi. Mutta ne pitävät sinut kuivana ja lämpöisenä. Ja mikä parasta, ne ei ala haista. Perus keinokuituiset kalsarit alkavat haista pitkillä reissuilla niin pahasti, että koivikossa kulkiessa lehdetkin alkavat kellastua. Ja kaikkein kamalinta se on matkakumppanin kannalta. Mä kuljen usein yksin. Nyt ei ole enää pakko, kun mulla on Svalan merinohousut. No, se hajuista, palataan asiaan.

Merinohousua on saatavilla kahdella eri mitoituksella; regular normaali kroppaiselle, ja slim-fit jos tahtoo tyköistuvampaa mallia. Mulla on ihan regulaarit käytössä. Koko olis saanut olla ehkä pienempi, sillä nykyisissä pöksyissä on hieman kasvunvaraa. Vaikka eipä se haittaa, mukavat ne on kuitenkin.

Svalan merinohousut on niin mukavat päällä, että kotona pötkötellessä käytän niitä usein oloasuhousujen sijasta. Hiipparoin siis kotonakin villakalsareissa. Jee, kuulostaa jotenkin miehekkäältä.

Vaikka kesäaikaan tykkään käyttää vaellushousujeni (Sasta Haikki tai Sasta Jero) alla Svalan verkkokerraston housuja, niin mukaani otan silti villahousut viileämpien kelien varalle. Kairassa on iltaisin ja aamuisin usein sen verran holotna, että villahousut olla pitää.

Aamupesulla Svalan merinohousuissa.

SUMMA SUMMARUM:

Pitkän sepustuksen yhteenvetona voisin todeta, että Svalan meriasuissa rahat ei mene hukkaan. Merinovillainen alusasu sopii retkeilijän käytettäväksi ympäri vuoden. Se toimii loistavasti kalareissuilla, perus ulkoilussa, sienestysretkellä, lasketellessa, hiihtäessä, vaelluksilla jne. Jos kruisailet moottorikelkalla tai moottoripyörällä, tämä on loistava asu siihenkin.

HINNAT:

Hinnat ovat aika kovat. Halvempia kerrastoja kyllä löytyy kasapäin, mutta koska Svalan kerrastot ovat niin toimivia ja mukavia, uskallan niitä suositella kovasta hinnasta huolimatta. Jätä vaikka yksi "viihteellinen ilta" väliin niin säästät kerraston hinnan ;-)

Merinopaita O-neck 78,00 euroa (vain musta)
Merinopaita Zip-neck 96,00 euroa (musta ja punainen)
Merinohousut Slim fit 68,00 euroa (vain musta)
Merinohousut Regular fit  63,00 euroa (musta ja punainen)

Tutustu koko valikoimaan Svalan sivuilla svala.com

Lue arvosteluni Svalan verkkokerrastoista klikkaamalla tästä.

Lue pohdintani "Kerrastoista yleensä" klikkaamalla tästä.

Savotta Jääkäri rinkka

Savotan Jääkäririnkka ei ole se kevein, mutta ehkä kestävin. Jos tarvitset rinkan jonka kestävyyteen voi luottaa kuin kirveen silmään niin kannattaa katsastaa Savotan Suomessa valmistettu Jääkäririnkka. Materiaalit ja laadukas työnjälki vakuuttavat. Jääkäririnkka kestää kovempaakin käyttöä ja selviytyy raskaammistakin kuormista.

Monissa rinkoissa on ilmoitettu jonkinlainen maksimipaino jota pakaasiin suositellaan. Jääkäririnkka ei maksimiarvoja kaipaa, sillä kantajan polvet pettävät ennemmin kuin Savotan ompeleet tai materiaalit. Runkokehikko on tarkasti hitsattua alumiinia, hihnat ja soljet mitoitettu raskaille taakoille, kangas on polyuretaanilla pinnoitettua 1000 denierin jöötiä ja metalliset vetskarit ovat isoilla "hampailla". Jos tämän rinkan haluaa saada rikki, tarvitsee siihen avuksi jo sähkötyökaluja tai dynamiittiä.

Vahvat hihnat ja tukevat soljet.

No varmaankin tuli jo selväksi että tämän kantolaitteen kanssa ei tarvitse turhia murehtia ja se siirtyy perintönä isältä pojalle ja vielä pojan pojallekkin. Kestävyys on jo yksi syy sille miksi kannattaa sijoittaa rahansa Jääkäririnkkaan.

Toinen syy on se, että Jääkäri on huomattavan mukava kantaa jos pitää raahata raskaampaa taakkaa. Jos varusteesi painavat alle 10 kg, unohda Jääkäririnkka, Jos taakkasi on jotain 20 kilon luokkaa Jääkäri on jo mainio valinta. Mutta jos kuormaa on mukana 30 kg tai jopa enemmän, Jääkäririnkka on ehdoton. Kuka kantaa 30 kg tunturiin? Mä.

Viihdyn mainiosti tunturissa pidempiä aikoja. Kun yksinään lähtee pariksi viikoksi samoilemaan alkaa jo pelkästään sapuskat painaa melko paljon. Mä oon kova poika syömään ja muonitukseni painaa noin 500g - 1000g per päivä. Jos talsin kaksi viikkoa yhteen menoon, saattaa sapuskat painaa 10-14 kg. Lisäksi mukana kulkee kuvauskalustoa useita kiloja. Keittimen ja majoitteen painoa ei ole kukaan kanssani jakamassa kun kuljen yksin. 30 kg tulee vastaan helposti vaikka takavuosina harrastinkin innokkaasti Ultralight vaelluksia. Silloin viikon reissulla kahden hengen tiimillä reppu painoi lähtiessä noin 6,5 kg. Ei enää...

Kamerakalustoni kulkee vaivatta Jääkäririnkassa. Tukeva (lue; raskas) kolmijalka pysyy tukevasti ja hölskymättä rinkan sivussa rinkan omilla kompressiohihnoilla. Ulkoiseen putkirunkoon voi vastaavanlaiset tilpehöörit kiinnittää myös irtohihnoilla niin tukevasti ettei taakka heilu missään tilanteessa. Yritäppäs tehdä sama temppu anatomic-rinkkaan. Runkoon saa kiinni myös kalastusvälineet tms. näppärästi.

Rinkan toisella puolella kuljetan useimmiten teltan kaaria. Silloin pehmeä telttapakkaus on helpompi pakata.

Jääkäririnkan päällä on ns. kelluva pääliläppä jossa on sisäpuolella tilava vetoketjulla suljettava tasku. Pääliläpyskän korkeutta voi säätää sekä etu- että takapuolelta. Läpän alla on lumiukollinen pussin suu ja kiristyshihna jolla tavarat saa kiristettyä tiiviiksi paketiksi. Hihnalla kiinnitän usein telttapakkaukseni läpän alla kuljetettavaksi.

Lumilukko ja kiristyshihna.

Kuorma kiristettynä hihnalla.

Telttapakkaus läpyskän alla.

Vaikka teltta on pakattuna rinkän päälle, päivän mittaan tarvittavien tavaroiden kaivelu on helppoa. Jääkäririnkassa on Savotan "ysi-nolla-kutosesta" tuttu alatasku joka aukeaa kaksisuuntaisella tukevalla vetskarilla kuin matkalaukku. Tilavaa taskua ei ole edes pakko avata kokonaan tavaroita kaivellessa.

Ruokatauolla kamppeet saa käsille helposti.

Alatasku aukeaa todellä kätevästi.

Harrastin hieman jatkokehittelyä tekemällä alataskuun "vahvikkeet" vanhasta makuualustasta. Koska alataskussa kuskaan usein kameravarusteitani, halusin tehdä hieman lisäsuojaa objektiiveille yms. Makuualustasta tehty suoja antaa jonkin verran lisää turvaa jos kulkija heittää kivikossa kuperkeikan ja laskeutuu rakkaan selälleen. 

DIY lisäpehmusteet alataskussa.

Alataskun läpyskässä on sisäpuolella neljä tarralla suljettavaa pikkutaskua. Ihan kätevät taskut monelle pikku tarvikkeelle joita mukanaan kuskaa. Esim. puoli rullaa veskipaperia löytyy helposti jos luonto kutsuu.

Pikkutaskut pikku tarvikkeille.

Jos haluaa enemmän pieniä taskuja organisoinnin helpottamiseksi, voit hankkia lisätaskuja jotka kiinnittyvät koko rinkan kattavaan MOLLE kujastoon helposti. Itse olen niin tottunut lantiovyöllä oleviin pikkutaskuihin että kiinnitin Savotan Mini lisätaskun lantiovyön tietämille. Näin hyttysmyrkyt ja välipalapatukat saa esiin rinkkaa riisumatta.

Savotta yleistasku mini.

Nimestään huolimatta Savotta Yleistasku Mini nielee sisäänsä melkoisen paljon. Tosi näppärä lisuke. Sinne mahtuu myös matkapuhelin, GPS tai pokkarikamera.

Minissä patukat, hyttysmyrkky, kompassi, buffi, pari lyijykynää yms...

Vähän isomman yleistaskun kiinnitin rinkan kylkeen. Yleistasku Pieni ei ole pieni. Taskussa on mulla kesäreissuilla ns. taukovaatteet, eli flanellipaita ja pipo sekä melkoinen määrä muuta roinaa.

Yleistasku pieni Jääkäririnkan kyljessä.

Paljon mahtuu tavaraa. Vain nimi on pieni.

Kameralaukkuni kiinnitin olkahihnoihin roikkumaan jotta kamera olisi aina helposti saatavilla. Tukeviin hihnoihin kiinnitin sulkurenkaat joihin pienempien sulkurenkaiden kiinnitys on vaivatonta. Raskas kamera ei tuntunut ollenkaan pahalta olkahihnoihin kiinnitettynä.

Isot ja pienet sulkurenkaat. Vaivaton kiinnittää ja irroittaa.

Kameralaukku sadevarustuksella helposti saatavilla.

Vielä yksi mukava ominaisuus ansaitsee maininnan. Hihna jolla säädetään rinkan etäisyyttä kantajaan nähden (nk. hartiahihna) on useimmissa rinkoissa korkealla hartioiden takana. Niiden säätäminen lennossa vaatii kaltaiseltani kankealta ukkelilta uskomattomia akrobaattisia saavutuksia. Koska telinevoimistelijan urastani on jo aikaa (vitsi) niin arvostan Savotan ratkaisua jossa hartiahihnan pää tulee olkaviilekkeen eteen asti. Säätö on helppoa ja hartioiden niin vaatiessa säätö onnistuu helposti ilman venehtäneitä olkapäitä ja revähtäneitä ojentajalihaksia.

Olkahihnan ja hartiahihnan säätö on helppa Jääkäririnkassa.

Yhteenvetona voisi todeta, että Suomessa osataan tehdä hyviä rinkkoja. Vaikka hinta on melkoisen korkea, se ei ole kuitenkaan liikaa, sillä Jääkäririnkan hinta maksaa itsensä moneen kertaan takaisin kestävyytensä ansiosta. Jos käytät Jääkäririnkkaa kymmenen kertaa kauemmin kuin jotain heppoisempaa hepenettä, pitää vertailurinkan maksaa enintään 60 euroa. Mitä sillä saa? Savotan Jääkäririnkan hinta pyörii siinä 600 euron tuntumassa, mutta luulenpa että toista rinkkaa ei enää tarvitse koskaan ostaa. Tää on perinnöksi jätettävää kamaa.

Toinen juttu on Jääkäririnkan melko reilu tyhjäpaino. Painoksi ilmoitetaan noin 3,7 kiloa. Se on kilon verran enemmän kuin keskiverto rinkoilla tässä kokoluokassa. Mutta paino kompensoi kannettavuuteen raskailla taakoilla. Vetelä ja vaappuva rinkka tuntuu raskaammalta kannettaesa, kuin tukeva ja jämäkkä heilumaton ja hölskymätön Savotta. Toisin sanoen, tää on itse asiassa selässä kuormattuna jopa kilpailijoitaan kevyempi. Käsivarren kivikoissa sadesäällä oli mukava koikkelehtia kun kuorma pysyi siinä kohdassa johon sen oli aamulla laittanut. Kuten jo mainitsin, jos kamas on kevyet, unohda tää, mutta jos painoa on paljon, tää on paras!

Joo, kallis ja painava. Mutta ikuisuuden kestävä, tukeva ja mukava kantaa. Ja Suomessa tehty.

Jos haluat tutustua Jääkäririnkkaan vielä lisää, käy Savotan sivuilla.

Jääkäririnkkaa ja lisukkeita myyvät mm. Scandinavian Outdoor ja Matkavaruste.fi.

(PS: Kuvissa näkyvät vetoketjujen vetimet ovat omaa tuotantoani. Kuvissa näkyvä rinkka on ollut käytössäni vuoden ja tällä välin Savotta on päivittänyt "uutta" Jääkäririnkkaa mm. vaihtamalla hihnat ja vyöt mustasta vihreiksi ja lantiovyön solki on vaihtunut metallisesta muoviseksi. Samaten perinteinen Savotan logo on päivitetty modernimmaksi. Juomaletkun aukko on uudessa mallissa keskellä rinkkaa. Päivitetty malli on myynnissä mm. Scandinavian Outdoorissa ja vanhempi malli ale hinnalla Matkavaruste.fi myymälässä.)