Upeita uutuuksia Sastalta.

Eräperinteitä henkivistä tuotteistaan tunnettu Sasta on lisännyt mallistoonsa mukavia uutuuksia. Mutta mitä Sastan tuotteisiin harjaantunut varuste friikin silmä niistä löytääkään. Tässä pieni katsaus.

Uudet tuotteet ovat selkeästi reippaan värisiä. Sasta on siis vastannut monien retkeilijöiden toiveeseen, sillä kaikki eivät halua sonnustautua maastokuosiin vaikka suuntaavatkin vapaa-ajallaan luonnon helmaan.

Joitakin takki uutuuksia mainitsinkin jo vanhemmassa postauksessani (lue se täältä) kertoessani Sastan uusista väreistä, mutta nyt mallistoon on tullut myös uusia housumalleja. Mutta ensin niistä takeista.
(Huom! Minulla ei ole käytännön kokemuksia seuraavista tuotteista.)


NAARVA

Sasta Naarva turkoosina.

Sastan Naarva takki on selkeästi perinyt kestosuosikkini Sasta Nuuksion piirteitä. Toinen rintatasku on pudonnut pois pelistä ja kainaloiden stretch osiot ovat ilmeisesti kasvattaneet kokoaan. Hupun kiristysnyöri näyttää päivitetyltä versiolta jos sitä vertaa Nuuksioon. (Raporttini Nuuksio takista löytyy täältä.)

Turkoosin lisäksi mallistossa ovat orenssi, vihreä (Loden Green) ja musta vaihtoehto.


VUOTSA

Sasta Vuotsa värinään Loden Green.

Vitsi miten komea takki! Vuotsa takissa huppu on todella suojaava. Sasta on panostanut takkiensa huppuihin oikein kunnolla ja tulokset näkyvät. Mainittakoon tässä yhteydessä kuinka uniikki ja loistava huppu löytyy Sastan 3Poles takista.

Mutta takaisin Vuotsaan. Rintataskut (etutaskut) ovat korkealla joten tilpehöörit eivät jää rinkan lantiovyön tai ahkion vetovyön alle hihassa on vielä kolmas tasku joten pikku vimpaimet löytävät paikkansa taskuista. Hihoissa ja kyljissä näkyvät stretch osiot lisäävät liikkuvuutta ja parantavat hengittävyyttä. Ja leikkaus (malli) näyttää todella toimivalta. Itse kaipaan aina hartian seudulle pelivaraa, mutta en tykkää jos vatsan kohdalla on löysänä roikkuvaa kangasta. Vuotsa näyttää toimivalta.

Kuvan vihreän lisäksi Vuotsa on saatavilla myös turkoosina, okrana (hailu keltainen) tumman harmaana ja oranssina.




PIHKA

Sasta Pihka vihreänä (Loden Green)

Naisten mallistoon on saapunut myös Pihka takki joka näyttää olevan samoilla jäljillä Vuotsan kanssa. Suojaava huppu, korkealle sijoitetut taskut ja upea leikkaus. Hihoissa ja kyljissä stretchiä jottei ahista. Mitä tästä voi muuta sanoa. Sastan naisten takeissa on kaikissa tosi hieno naisellinen leikkaus. Vaimoni Rossa takki istuu naisellisiin muotoihin paremmin kuin nenä naamaan.

Värivaihtoehtoja on runsaasti. Kuvan vihreä, turkoosi, okra, oranssi ja räväkän punainen (Spicy Tomato)


KIIRUNA

Sasta Kiiruna.

Sastan Kiiruna takki edustaa naisten perinteistä pitkää takkia jonka taskujen vetoisuus ei lopu kesken. Kookkaat neppariläpällä varustetut taskut ovat varmasti mukavat arkikäytössä jolloin taskuihin pitää sulloa puhelimet, kalenterit, avaimet, bussikortit, huulirasvat, ynnä muut välttämättömyydet. Tyylikäs takki joka pituutensa vuoksi toimii mainiosti myös talviseen aikaan.


Ja sitten hypätään niihin uutuus housuihin...


HILLA

Sasta Hilla.

Naisten malliston housu uutuuksiin kuuluu Hilla. Molemmissa reisissä on vetoketjulliset reisitaskut joiden sivujen ja pohjan muotoilu on edeltäjiään parempi. Pyöristetyt nurkat eivät piilota pienimpiäkään tarvikkeita saumojen syövereihin ja sauma ei muodosta rasituspistettä kankaaseen. Tämä lisää tuotteelle  käyttöikää.

Vyötärö ja lantion seutu (eli koko housun yläosa) on stretch kangasta. Tämä housu voi vain istua kauniisti naisellisiin muotoihin. Käyttömukavuus saattaa olla omaa luokkaansa.

Lahkeen suut ovat nepparikujalla säädettävät ja niissä on kenkäkoukut pitämässä lahkeen suita paikoillaan. Sama loistava yhdistelmä löytyy minun ja vaimoni Haikki housuista. (Raporttini Haikki housuista löytyy täältä.)

Värivaihtoehtoja kuvan okran lisäksi on vihreä, tumman harmaa, turkoosi ja punainen (Spicy Tomato)


KURU

Sasta Kuru W.

Sastan Kuru housu on saatavilla sekä naisten että miesten mallina. Lahkeiden vahvikekangasta lukuunottamatta housut ovat kokonaan neljään suuntaan venyvää stretch materiaalia. Näissä on varmaan mukava olla ja elellä.

Perinteisten vyölenkkien sijasta Kurussa näyttäisi olevan vyötunneli. Varmasti hyvä ratkaisu, sillä ainakin minua inhottaa kun housunkaulus karkaa vyön alta. Leveissä lenkeissä (tunnelimallisissa) vyö pysyy paremmin oikeassa osoitteessa.




VASKI ZIP

Sasta Vaski Zip

 Ja vielä sokerina pohjalla Vaski Zip housut. Vaski on miesten pöksy joka monelta osin muistuttaa Haikki housuja. Mutta Vaskissa housun yläosa on kokonaan stretch materiaalia joka varmastikin tarjoaa loistavan liikkuvuuden ja hengittävyyden. Lisäksi Zip housun erikoisuutena on se, että lahkeen saa vetskarilla poikki, jolloin helteen sattuessa housuista saa kätevästi shortsit. Reisitaskulliset hyvin istuvat shortsin ja housun yhdistävät pökät ovat joka retkeilijän unelma. Lisäksi reiden sivuissa näyttäisi olevan vetoketjulliset tuuletusaukot. Loistavaa.

Reisitaskuja on kaksin kappalein, ja kuulemma toisen taskun sisällä on erillinen osasto esim. kännykälle. Eipähän ainakaan älyluuri kolhaannu muihin vimpaimiin taskun pohjalla pyöriessä. Ja vyölenkit näyttäis olevan yhdistelmä perinteisiä ja tunnelimallisia lenksuja, joten pisteet siitäkin.

Väreinä tumman harmaan lisäksi vihreä, okra, turkoosi ja punainen.

Nämä housut mä haluaisin ehdottomasti. Mulla toki on jo loistavat Haikki ja Jero housut, mutta ei miehellä voi koskaan olla retkihousuja liikaa, jos niitä oikeasti käyttää paljon. Strets-katkolahje-tuuletus-housut, joissa on hyvät taskut ja lahkeen suut. Näen jo unia. Joo joo, olen varustefriikki ja myönnän sen. Mut jos sais valita niin, mulle okra Vuotsa takki ja punaiset Vaski Zip housut. Rouvalle turkoosit Hilla housut ja turkoosi Pihka takki

Jos sulla on kaapit pullollaan hyviä takkeja ja retkihousuja, niin unohda koko juttu. Mutta jos alkavan kesän koitoksiin tarviit uusia kledjuja, nämä kannattaa ainakin katsastaa ja sovittaa. Itselleni tärkeitä arvoja ovat ympäristö ystävällisyys ja kotimaisuus. Sastan kamppeet ovat kokemukseni mukaan kestäviä ja pitkäikäisiä. Ja jos tuotteeseen tulee jotain korjattavaa, voi kääntyä Sastan korjauspalvelun puolen. Pitkään palveleva laadukas valmiste säästää ympäristöä ja kotimaisuus on aina plussaa. Säästä luontoa, osta laatua.

Koira sisäsiistiksi ja ihminen ulkosiistiksi

Pari kuukautta sitten saimme kookkaan perheemme vahvistukseksi vielä yhden jäsenen lisää. Hankimme koiran. Alaskan malamuuttimme Lumo on nyt vähitellen alkanut ymmärtää, että ihmisten reaktiot ovat jonkinverran erilaiset jos hän pissaa sisällä (ei kehuja) tai jos lirahdus säästyy ulos asti (kehuja).

Ihana pissivä piskimme Lumo.

Usein pissa lirahti eteiseen heti ulkoilulenkiltä palattuamme. Silloin kysyin hiljaa mielessäni, miksi. Kun karvakuono lorottaa lattialle, voi syitä olla useita:

1. Se voi merkata reviiriä omilla "hyvillä" hajuillaan, koska omistajan after shave on väärää merkkiä.

2. Se kostaa omistajalleen liian pienen ruoka-annoksen vuoksi. "Siinähän luuttuat ja yökit, senkin pihi."

3. Siltä lorahtaa innostuspissa, sillä ylenpalttinen hännän heilutus saa rakon läikkymään yli.

4. Sitä ei huvita lähteä ulos asioimaan koska siellä on melkoinen "koiran ilma" (jota koirat kutsuisivat mieluummin "kissan ilmaksi").

5. Se on vain koira. Eikä se aio muuttua ihmiseksi, joten siivousta piisaa jatkossakin.

6. Se on vasta pentu. Mutta se kasvaa pian. Sitten alkaa teinivuodet eli nurkkiin kuseksitaan edelleen. Vanhuusvuodet taas saavat aikaan ripulointia ja muita mukavuuksia. Välissä on siis pari vuotta kun talossa ei haise koiran uloste. Huraa!

Tämä kotini tuoksujen muutostila ei tullut yllätyksenä, sillä tiesin, että koiria pitää ruokkia. Tästä johdannaisena looginen johtopäätös on, että einekset päätyvät ennen pitkää toisesta ruumiin aukosta ulos koirasta (ei välttämättä ulos talosta). Osasin odottaa jonkin asteista siivuouspuhdetta päivieni ratoksi. Kaikki tämä on hyväksyttävissä rajoissa koska kyse on eläimestä.

Mutta sitä en voi käsittää, että kuinka sottaisia ihmiset voivatkaan olla. Pääsiäisen aikaan hiihtelin (tai ainakin yritin) Kilpisjärven maisemissa. Hihaani olin ommellut kangasmerkin, joka ylpeänä julisti minun olevan yksi lukuisista Roskattomista vaelluskummeista. Olen ennenkin keräillyt tuntureilla kulkiessani muiden reissaajien roskia kivien alta ja polkujen varsilta, mutta nyt minulla on moiselle oudolle dyykkaus-käyttäytymiselle myös titteli. Roskattomat vaelluskummit siivoavat suosittuja retkeilypaikkoja ja välillä järjestetään isompia talkoita siivuostarkoituksessa. Nyt yksi meistä oli Kilpisjärvellä menossa kohti Terbmisjärveä.

Roskaton vaelluskummi in-da-haus!

Kämpälle päästyäni vastassa oli ensimmäisenä röökin natsoilla miinoitettu tuvan edusta. En ole mikään nipo, mutta nyt tumppeja oli sen verran paljon, että kahvit juotuani, aloin poimia natsoja hangesta ja melkoisen keon filsuja sain nakata kamiinaan. Joku asiallinen sauhuttelija on ottanut tavakseen poltella tunturissa piippua, ettei natsoista jää todisteita huonoista tavoista seuraavaksi vuosikymmeneksi maatumista odotelemaan.

Terbmisjärven tupa puhtaanvalkoisten tunturien keskellä.

Usein kuulee sanottavan että sen, minkä jaksaa kantaa täytenä maastoon, jaksaa kantaa tyhjänä pois. Tämä on aivan varmasti totta. Mutta roskaamisessa ei olekkaan kyseessä voimain puutos, vaan syvään juurtunut ajattelumalli sivistyneen maailman menosta. Kun jokin tuote on käärittynä vaikkapa muoviin, on tuo muovi tuotteen pakkaus. Mutta kun tuote otetaan muovista pois, tuo muovi muuttuukin tuotteen pakkauksesta roskaksi. Roska ei kuulu taskuun, laukkuun eikä reppuun. Se kuuluu roskikseen. Kun tunturissa ei ole roskista, ei ajattelumallinsa orjalle jää muuta vaihtoehtoa kuin heittää roska mäkeen. Pois silmistä on pois mielestä. Ja se on talkkarin ongelma, kun ei hankkinut roskiksia.

"Hanki tänne tuhkis, ja vähän äkkiä, jumalauta!" - Jönsse Kaakelberg elokuvassa Kummeli Kutakuume

Tunturiin lähtiessä korvien välissä tapahtuu monenlaisia prosesseja ja muutoksia. Muutamassa tunnissa tai viimeistään päivässä aivot sisäistävät uuden mallin, eikä kulkia koe lainkaan levottomuutta siitä, että insta on päivittämättä ja sähköpostit lukematta. Nuo muutosprosessit ovat osa vaeltamisen ihanuutta ja ne voivat saatella kairan kulkijan täydelliseen levon tilaan. Yksi näistä muutosta kaipaavista ajatusmalleista pitäisi olla roskaamisessa.

Monessa asiassa ihmiset ovat valmiita toteuttamaan nollatoleranssia ja täydellistä sitoutumista. Kun karpataan niin karpataan niin että tuntuu, eikä hiilareita sulateta. Kun alkoholisti lopettaa juomisen, ei uuden selvän elämän kunniaksi juoda drinksuja. Ja jos päättää käydä joka lauantai lenkillä, niin siellähän käydään tai muuten homma kusee heti kättelyssä. Voisiko samankaltaista periksiantamattomuutta noudattaa omien jätteiden huollossa. Jos en roskaa, niin silloin en jätä maastoon natsoja, purukumeja, säilykepurkkeja tai muusijauhepusseja jne. Ainut mitä jää maastoon on vessareissun tuotokset ja nekin haudataan asiallisesti tarpeeksi syvälle. Vahvimmin asiaan vihkiytyneet pussittavat myös vessapaperin kotiin vietäväksi. Minä jätän vessapaperit sinne minne hengentuotteenikin, mutta hautaan ne syvälle maan poveen. Purukumiakaan en halua jättää maastoon, koska sekin on roskaamista.

Kun palasin tuntureilta Kilpisjärvelle, naapurimaan kansalaiset olivat jo palaamassa pääsiäislomaltaan kotimaahansa. Pääsiäisen aikaan Kilpisjärvi on melkoisen täynnä asuntoautoja ja moottorikelkkoja, joista valtaosa liikkuu Norjan rekisterikilvillä varustettuna. Suomen halvempi hintataso houkuttelee norskit halpamatkalle Kilpisjärven kauniisiin maisemiin. Etelä-Suomessa samanlainen ilmiö toistuu Helsingin ja Tallinnan välillä.

Muistoksi vierailijat jättivät uskomattoman läjän jätettä jonka Kilpisjärven asukkaat ja yritykset joutuvat hoitamaan. Lumisilta tuntureilta palattuani näky oli silmiin pistävä sanan varsinaisessa merkityksessä. Järkyttävä läjä roinaa ja moskaa. Kasoissa oli kaikkea pulkasta pikkuhousuihin ja suksista sauvasekoittimeen. Tämä on sivistys.

Pääsiäisen juhlinnan saldoa.

Käytän usein itsekin ilmaisua "palata sivistyksen pariin". Nyt jäin pohtimaan mitä sillä tarkoitan. Tällaisen tilanteen myllertäessä mieltäni toivoin olevani sivistymätön luolamies, joka kuluttaa vain sen minkä syö ja pukee. Neanderthalis-köörin luolan suulla ei ollut koristeena mustia jätepusseja, saattoi olla kenties muutama mammutin luu. Tai mistäs minä sitä voin tietää. Samalla kun pohdin tätä Kilpisjärvellä, kuljen keinokuituihin verhoutuneena kohti peltilehmääni, jolla aion huristella miltei 1000 km fossiilisia polttoaineita sauhutellen kohti lämmitettyä kotiani. Pata kattilaa soimaa.

Samalla kun kotimatkallani pohdin miten saisin koirani sisäsiistiksi, mietin myös sitä, miten saisin ihmiset ulkosiisteiksi. Ainakin tuon maastosta takaisin jokaisen roskanmurun ja huolehdin ne asianmukaisiin roska-astioihin kierrättäen kaiken minkä voin.

Silti mieleni on raskas sillä globaali ilmaston lämpeneminen jatkuu, jäätiköt sulavat ja arktisten alueiden eläinlajien asuinalueet kutistuvat. Toisaalla on ennätyksellisen kuivaa ja toisaalla tulvat huuhtovat tieltään kaiken. Ja se on osittain mun syytäni. Mitä mä voisin tehdä. Ainakin voin kirjoittaa siitä jotain blogiini ja päätän, että teen muutoksia omassa kulutuksessani...

Maailman kevyin kaasukeitin halvalla.

Uskoisitko jos kertoisin sinulle, että on olemassa kaasukeitin jonka teho on 2600 wattia, se painaa vain 45 grammaa, se on noin sytkärin kokoinen ja se maksaa alle 25 euroa? Entä uskoisitko jos kertoisin sen olevan myös laadukas ja sitä myydään Biltemassa?

2,6 Kw, 45 g, 24,90€

Olen harrastellut myös Ultra Lite retkeilyä vuosituhannen vaihteesta asti. Silloin perehdyin aiheeseen tarkemmin ja kirjoitin siitä myös Timo Polarin kanssa Retki-lehteen (Lokakuu 2001) artikkelin. Vaikka reppuni/rinkkani ei enää ole ennätyksellisen kevyt, on silti mielenkiintoista tutkia markkinoilta löytyviä höyhensarjalaisia; myös kaasukeittimiä.

Pitkään olen ollut siinä uskossa että n. 50 punnan hintainen Fire Maple Stoven poltin (malli FMS-300T) olisi omaa luokkaansa UL polttimien luokassa. Olen usein haaveillut tilaavani sen iipeistä tai amatsoonista, mutta homma on jäänyt aina haaveilun tasolle. Voitte uskoa ihmetykseni kun törmäsin kyseiseen vimpaimeen naapuripitäjän Biltemassa. Ja vielä yli puolta halvemmalla hinnalla.

"WTF! Näyttää ihan siltä... Ja mikä hinta!"

Sijoitin roposiani 25 euron verran itseeni ja onnellinen virne kasvoillani saapastelin liikkeestä ulos. Nyt äkkiä himaan, varastosta kaasuputeli ja testaamaan...

Voi miten söpö...

Olen muutamia kertoja sillä keitellyt ja hyvin se tuntuu toimivan. Keittely kertoja ei ole kertynyt hirmuisia määriä siitä syystä että kuskaan Bilteman poltinta nykyään ensiapulaukussani vara-polttimen ominaisuudessa. Vanha varapoltin päätyi käyttöpolttimeksi ja Bilteman 45 grammaa painava mini siirtyi nyt varapolttimeksi.

Liekki on aika kapea, mutta tehokas

Jalat ovat kapeat mutta muuten tosi tukevat.

Työn jälki on laadukasta ja siistiä. Toimii.

Ai miksi varapoltin? Koska poltin voi reissulla pettää ja kokkailu puuttomassa tunturissa on viheliäistä hommaa vesisateessa jos on luullut keittävänsä kaasulla. Sarekissa hajos polttimen kierteet (lue ko. episodi täältä).

No eipä siinä vielä kaikki. Onhan se ihan ymmärrettävää että hyvä tuote kopioidaan jossakin halvan tuotannon maassa, mutta kun  Bilteman yksilön paketissa oli mallikoodi FMS-300T aloin tutkia asiaa vähän tarkemmin.

Olen totaalisen-tiedettä-vailla pohjaisissa tutkimuksissani päässyt siihen tulokseen, että Fire Maple Stove ja Biltema käyttää samaa valmistajaa, vain pakkaus on erilainen. Ja tämän päivän globaali markkinatalous mahdollistaa myös sen että Bilteman keittimellä on sisaruksia ainakin kuusi. Sama tuote samasta tehtaasta mutta nimi ja pakkaus (sitä myöden hintakin) ovat eri.
Saanko esitellä oman polttimeni sisarukset.

Tämä on siis se Biltemassa myytävä.

Tämä on se unelmieni Fire Maple Stove FMS-300T

EOE Lithium

Vango Titanium

Alpkit Kraku

Robens Fire Midge

Olicamp Ion

Kaikilla edellämainituilla keittimillä on "valmistajiensa" (lue; tilaajiensa) mukaan tehoa 2,6 kw ja painoa 45 grammaa. Hinnat vaihtelevat 25 - 60 euron haarukassa. Tällaista tää nykyään on. Volvo onkin Renault ja Valio onkin Milbona jne. Vanha sanonta pitää siis paikkaansa; "Samaa sontaa eri paketissa".

Mutta pääasia on kaiketi se, että reissaaja saa reppuunsa kevyen ja varmatoimisen keittimen tai vara-keittimen sopivaksi katsomallaan hinnalla...