Tsarmitunturi 2013 osa 1

Ivalon seutu oli minulle entuudestaan tuttu, mutta Tsarmitunturin (kartoissa Sarmitunturi) alueella en ollut ennemmin vaeltanut. No kaikelle on aina eka kerta. Lähdin tutkimaan Sarmin erämaa-aluetta Eetun, Villen ja Lauran kanssa. Aikataulu oli tiukahko, mutta tarkoituksemme ei ollut kiertää kilometrejä hullun lailla. Tavoitteemme oli vain päästä hetkeksi erämaan rauhaan.


1. PÄIVÄ 10.8.

Villen ja Lauran Sitikkaan ängettiin aamutuimaan neljä ihmistä ja neljän ihmisen vaellusvarusteet. Eipä tainnut ranskalainen autoinsinööri huomioida moista kuormaa suunnitellessaan Sitikan takaiskareita. Isompaan routavaurioon ajettaessa ranskatar narahti äänekkäästi ja sen sanoman ymmärsi kyllä pohjalainenkin. Lause oli suomennettuna; APUA!

Rovaniemen Prismassa pysähdyttiin hankkimaan loput muonat, ja pysähdyksen jälkeen Citroen huuteli entistä äänekkäämmin. Perille kuitenkin päästiin. Eetun isä oli antanut perusteelliset ohjeet minne Ivalosta pitää ajaa, jotta pääsee aloituspisteeseemme. Suunnitelma oli jättää auto kapean hiekkatien pientareelle. Siitä lähtisimme apostolin kyydillä erämaahan. Löysimme kuitenkin laajan soramontun erään sivutien varrelta ja ajattelimme auton olevan siellä vähemmän muiden kulkijoiden vaivoina ja tien tukkeena.

Kantamusten viimeistelyä soramontulla.

Aurinko oli jo laskemassa kun pääsimme metsän siimekseen. Ekan etapin tavoite oli muutaman kilometrin päässä Sarmitunturin juurella. Sieltä olisi mukava aloittaa toinen päivä rivakalla nousulla Sarmin huipulle.

Hämärtyvässä metsässä patikoimme ensimmäiselle yöpymispaikalle. Iltapalaa nassuun ja teltat pystyyn. Minulla oli majoitteena kestosuosikkini Hilleberg Staika jonka jaoin Eetun kanssa. Melko tuore aviopari Ville ja Laura olivat lainanneet reissulle tilavan Haltin kupolin. Vielä ennen lähtöä he olivat tarkastaneet, että pakkauksessa oli kankaiden lisäksi tarvittavat kolme kaarta ja riittävä määrä kiiloja.

Mutta Haltin pystytys ei ollutkaan perus settiä. Pakkauksessa oli kyllä teltan kaaret, mutta ne olivat jonkin muun teltan kaaret. Voi elämän kevät! Kyseiset kaaret jäivät noin metrin verran lyhyiksi Haltin kankaisiin. Nyt tarvittiin joko uusi teltta tai uusia ideoita. Hämärässä metsässä Ivalon takamailla ei kumpaakaan liiemmin ollut tarjolla. No, herrasmiehinä tarjosimme Villelle ja Lauralle mukavan Staikan majoitteeksi ja päätimme kokeilla hieman eksoottisempaa majoitusta. Sää oli suotuisa, joten riittää jos saamme Haltin pysymään sen verran kasassa, että sen sisällä voi kaksi ihmistä nukkua. Ripustimme telttakankaan naruilla kiinni puiden runkoihin ja oksiin. Ei siihen sopivia kaaria tarvita että metsässä yönsä nukkuu. Ihmetellään kaari probleemaa sitten aamulla tuoreilla silmillä. Eetu ja minä nukuttiin Halti "rätissä" ihan OK, Laura ja Ville nukkui Hillebergin hotellissa makoisasti.



2. PÄIVÄ 11.8.

Aamu alkoi aurinkoisena. Hyvin sai unenpäästä kiinni vaikka telttamme ei niin trimmissä ollutkaan. Aamuauringossa majoitteemme näytti pikemminkin huvittavalta, vaikka illalla olikin ollut vähän lohduton olo.

Vanha vaelluskupoli naruilla pystytettynä

Aamupalan ja eteenkin aamukahvin jälkeen alkoi ajatus taas toimia. Päätimme purkaa kolmannen kaaren ja liittää siitä saadut osat jatkoksi kahteen muuhun kaareen. Kolmannen kaaren olisi ollut tarkoitus muodostaa telttaan tilava eteinen. Eteiset hiiteen ja makuuhuone ojennukseen, se on sääntö numero yksi. Pienen Leatherman puuhastelun jälkeen meillä olikin jo kaksi melkein sopivaa kaarta joilla pärjäisimme tämän reissun, tavalla tai toisella.

Aamu-sumppi ja Lauran aamu-jumppa

Kun ensimmäinen pulma oli ratkaistu oli aika pakata kamat ja lähteä ylittämään Sarmitunturia. Pitkään jatkunut kuiva jakso oli saanut purot miltei kuivumaan. Vesipullot oli kuitenkin täytettävä sillä Sarmin ylitys olisi aurinkoisena päivänä hikinen urakka. Seuraava varma vesipiste oli vasta tunturin toisella puolella.

Vettä kivien lomasta

Nousu alkoi ja soijaa pukkasi jo ensimetreillä, sillä päivälämpötila keikkui miltei helle lukemissa. Puurajan yläpuolella tuulen vire toi tervetullutta viilennystä. Nousu Sarmille on helppo, sillä maasto ei ole mitenkään erityisen kivinen, ja polkua seuraillen nousu sujui rattoisasti jutustellessa. Huipulta aukesi upeat maisemat ja näkyvyyttä piisasi aina Venäjän puoleisille tuntureille asti.

Ville, Eetu ja itä naapuri

Tauolla näkötornin juurella

Sarmin huipulla on joskus ollut näkötorni. Tornista on vahdittu metsäpaloja ja kenties myös itänaapurin edesottamuksia. Nykyisin tornista on jäljellä enää lahonneet runkorakenteet. Vaatisi melkoista tyhmyyttä edes yrittää kiivetä tornin huipulle. Mutta varmasti jostakin löytyy sellainen pöhlö joka kipuaa lahoa tolppaa pitkin torniin kiekumaan.

Tunturin päällä oli mukava ihastella maisemia mutta matkaa piti jatkaa. Onneksi alamäkeen matka sujui joutuisasti ja pääsimme pian Keinokurulammen rantaan täyttämään ehtyneitä juomavarojamme. Eetu kokeili myös kalaonneaan, mutta pettymykseksemme jouduimme tunnustamaan kalat pyytäjäänsä fiksummiksi. Tänäänkin syödään siis pussiruokaa.

Keinokurulampi ja kalaton mies.

Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Keinokurulammen rannalla on suosittu leiripaikka. Nuotiopaikalla keittelimme sapuskat ja harmttelimme heikkoa kalasaalista. Pussiruokaa naamariin ja takaisin baanalle. Päivää oli vielä reilusti jäljellä ja asetimme tavoitteeksi ylittää Hukkamoroston ja suunnistaa Pahakurun länsipuolella olevalle lammelle yöpymään.

"Kaikella kunnioituksella herra Broman,
mutta minähän en mitään pussikeittoja syö."

Reitti Pahakurulle oli melkoista nousujen ja laskujen vuoristorataa. Välillä jyrkkää mäkeä ylös, pian taas vähän alas. Välillä soita ja lutakoita. Onneksi kuivenpi jakso oli kuivattanut myös kosteikkoja. Kertaakaan ei jouduttu mutavellissä uiskentelemaan, vaikka edeltäkäsin aina aprikoitiin kuinka seuraavan suon ylitys mahtaa onnistua. Soiset puutomat alueet näkyi aina jo kaukaa, ja spekulointi alkoi aina välittömästi.

Ylempää näkee paremmin suon ylityspaikat.

Ykkönen sisään ja kytkin ylös...

Hukkamoroston laelta näkyi upeasti etelän puolella Akalauttapää ja lännessä Ahmamorosto. Pitkä loiva lasku Hukkamorostolta kohti Pahakurua oli mukavaa nummimaista ja helppokulkuista maastoa. Vasta puurajassa alkoi haastava ryteikkö, joka välillä tuntui jopa läpitunkemattomalta. Onneksi pieniä poropolkuja risteili siellä ja täällä. Pahakurun lammen rannassa maasto oli paikoitellen niin jyrkkää että tarvittiin jo nelivetoa ja kiipeilytaitoja.

Laura jyrkällä.

Pahin on takana. Enkä takoita tällä kuvaajaa.

Helppo puron ylitys ja  leiripaikka näkyvissä.

Pahakurun lammen ympäristö on häkellyttävän kaunis. Reitti ei ollut helppo mutta lammen maisemat ovat vaivan arvoiset. Jyrkkärantainen kirkasvetinen lampi ja peilityyni vedenpinta. Pastori Niemen sanoin, "kyllä täällä on hyvä ihmislapsen olla".

Keidas tunturien keskellä

Mitään tasaisia leiriytymispaikkoja lammen rannalta ei löydy. Maasto on melko muhkurainen ja kalteva. Mutta kun aikansa etsii niin jotain aina löytää. Ja kyllähän väsynyt mutta onnellinen kulkija nukkuu yhden yön vaikka päällään seisten. Kohdelle teltalle löytyi ihan kohtalaiset paikat kun ei ollut turhan nirso. Nuotiopaikka löytyi ja pienet tulet tehtiin. Kaatuneita koivunkäkkyroitä löytyi sieltä täältä joten polttopuita saatiin.

Pahakurun lammella leirissä.

Retkisaha ja motti puolilahoja halkoja

Aurinko laski maalaten taivaanrannan uskomattoman kirkkaalla oranssilla. Taivaalla leijui muutamia pilviä jotka saivat päivän viimeisistä valonsäteistä dramaattisen sävyn.

Piti vielä kokeilla kalaonneaan iltahämärässä ennen pimän tuloa. Taisi kalat olla jo nukkumassa. Iltahämärässä kalastelun saldo oli vain yksi kadonnut uistin. Eli iltapalaksi syödään taas pussiruokaa. Nuotiolla grillattu tuore kala olis kyllä maistunut jokaiselle, mutta kaloja ei nyt meidän uistimet kiinnostaneet.

...ja Pekka oli kalamies, kalamies...

Kamppeet levällään iltapalan valmistelua.

Illan mittaan ilma alkoi viilentyä huomattavasti heti auringon laskettua. Leiripaikkamme tunturin juurella kurun pohjukassa lammen rannalla oli melko kylmä. Mutta lämpöisessä makuupussissa uni tuli kuitenkin helposti.


Klikkaa tästä Sarmitunturi osa 2